Eihän sinkkuuden pitäisi olla mikään stigma tai häpeä. Ei suinkaan, sen pitäis olla jopa kunnianimike. Mehän ollaan niitä, jotka ei pelkää olla yksin. Me ollaan niitä, jotka pärjää ihan omillaan ja niitä, jotka ei hiilaa jotain säälittävää löysähousua viereen vaan kun on ikävä tai yksinäistä.
Ajattelinkin kantaa jatkossa tän sinkkuuteni ihan ylpeenä, enkä anna itseni ajatella tai muiden tiedustella enää miksi olen sinkku. Jatkossa vastaan, että sitä saat kysyä ihan itseltäsi, että mikä mahtaa olla miehellä vikana kun annat näin ihanan naikkosen olla vapailla markkinoilla.
Oi vapaa. Miten kaunis ja kepeä sana. Taidankin pysyäkin vapaana. Niin kauan kuin mahdollista. Ja varmasti niin kauan kunnes ihan kunnolla kolahtaa. Ja ei riitä sydämeen pääseminen enää. Pitää saada järkikin samoille linjoille, että nyt hemmetti sentään on ihana mies kysees. Niin ihana, et mun kaikki palaset oikein loksahtelevat paikoilleen ja kadonneetkin löytyvät piiloistaan. Juu, niin se pitää mennä.
Kyllä. Katja tässä moi. 28v sinkku nainen. Ja pirun ylpiä siitä.
