Tajusin tänään vittumaisen totuuden.
Kukaan ei tarvitse mua.
Oon vaan kuvitellut et ne tarvii kun oon pakottanu itteni ihmisten seuraan. Mutta kun pysähdyn oikeesti miettimään asiaa huomaan ettei kukaan tarvitse mua. Muutenhan mun puhelin pirisis pikkasen useemmin.
Mietitäänpä vähän:
Kuka ottaa päivittäin yhteyttä? Minä!
Kuka laittaa viestiä, että mitä kuuluu yleensä aina ensin?
Kuka ehdottaa, että lähdetään esim jonnekkin tai että nähdään? Minä.
Kuka koittaa nähdä ystäviä ja kutsuu heitä tapahtumiin, kun ei ole nähnyt heitä vuosiin! Minä!
Ja kenelle näistä ystävistä tapaaminen käy silloin, joskus, otan sit yhteyttä -kun ehdin tai noh yleensäkkään IKINÄ?! Tän laskemiseen ei tarvi sormia!
Mitähän vittua?
Mun paikaton olo mun elämässä on varmaan johtunut suurimmaksi osaksi tästä. Tuntuu, että mä oon ihan sama. Sellainen kiva täytekaveri kun ei oo muuta tehtävää tai sitte se vähän ärsyttävä tyttö, joka puhuu kokoajan ja joka oli helvetin hyvä syrjäyttää joukosta, noh, yläasteella ja lukiossa tuosta vaan. Sen jälkeen oonkin uinut sekavasti ja vaivalloisesti sosiaalisissa vesissä.
JA MIKSI?! Koska minä en osaa valehdella! Koska minä olen kivuliaan tietoinen omista tunteistani ja fiiliksistä ja tunnen myös sunkin fiilikset (joo just sun, joka luet tätä) pelottavan hyvin. Mä aistin sun elkeistä ja jopa sun typeristä hymiöistä mitä sä milloinkin kelaat. Ja yleensä en luule tietäväni, vaan oikeesti tiedän mitä kelaat. Ja sanon sen ääneen!
Kun ne muut pitää turpansa kiinni ja esittää, että kaikki on OK, minä sanon sen ääneen! ETTÄ EI SE OO OK! Silläkin riskillä, että toisilla menee tunteisiin. Koska niin ystävät tekee! Ja se hetki onkin se kaikista koomisin hetki. Kun sitten se yleensä paljastuukin. TOTUUS. Ettei se ihminen edes ole sun ystävä! Eikä sitä oo yleensäkkään missään vaiheessa kiinnostanut vittuakaan, sinä ja sun ylivilkas tunteellinen sielunmaisema.
Sitten siitä tuleekin ratkiriemukasta.
Sitte sä istut himassa ja juot bisseä ja mietit, että nyt mä muistan miksi mä olin yksin vuosia.
Ja sitten sä kelaat, että olisinpa mä pitänyt turpani kiinni, tai noh, oikeastaan, että olisinpa ottanut tämänkin asian esiin AIEMMIN!
JA HEI jos oot näin pitkälle lukenut, niin ootko ihan varma, että tää tarina kertoo susta?! Ja ootko sitä mieltä, että tää on tarina?! Tää ei oo tarina, vaan totuus ja jos oot ihan varma niin salee oot oikeessa.
