Mun pitäis kuulemma alkaa pitämään tunnepäiväkirjaa. Tai pikemminkin selontekoa mun mielialoista ja niiden vaihteluista. Aattelin että sä voit hoitaa sen tehtävän paperin puolesta rakas blogi. Rakkaat nakkisormeni ja mieli joka juoksee niin lujaa, mutta puhuu vielä kovempaa.
Tehän voitte tehdä sen. Vakuuttaa heidät ettei minun tarvitse. Tarvitse puuduttaa itseäni tunnottomaksi ollakseni ihminen. Ihminen teidän silmissänne.
Sinäkinhän voit auttaa minua soittolistani. Joka on minulle valmiiksi luotu. Kuin lääkkeeksi. Sinä tulet vain paljon halvemmaksi, etkä tee minulle niin paljon pahaa.
Ehkä te olette väärässä? En minä ja haluni selviytyä muilla keinoin. Ehkä minä en halua elää teidän maailmassanne, mutta haluan kuitenkin elää.
Lukekaa minut niin tiedätte.
Te ette saa minua. Minä saan itseni.
