Että mä oon ylpeä itsestäni! Eilen tuli täyteen 30 päivää ilman tipan tippaakaan alkoholia! Ja siinä samalla myös ilman tupakkaa! Ja huh voin kertoa, että kyllä teki hyvää.
Viimeinen viikonloppu selvinpäin teki suoraan sanottuna tiukkaa. Tai noh. Ei niinkään perjantai, mutta lauantaina kävin erittäin lähellä niin kutsuttua breaking pointtiani. Mutta kun kuuntelin aikansa itseäni keksimässä kaikenmoisia tekosyitä sille miksi saisin juoda huomasin, että säälin itseäni. Enhän mä nyt perkele voi olla näin heikko!? Mä olin tehnyt lupauksen itselleni. ITSELLENI! Joten miksi mä luovuttaisin kun olin niin lähellä maalia? Huvitti, että hain ensin oikeutusta toisilta ihmisiltä esimerkiksi facessa saadakseni LUVAN juoda?! Miksi? Mitä minä sillä luvalla tekisin! Tiesin, että huijaisin vain itseäni. Ei muita kuitenkaan edes kiinnosta sorrunko vai en. Paitsi ehkä bestiksen toivoi jo kovasti, että otan huikkaa, olinhan ollut aikas ärttyinen ämmä viinanhimoissani.
Mutta kuitenkin! Tunnin jälkeen uusien ihmisten ja ilmaisen boolin seurassa päätin, ettei se ole todellakaan sen arvoista! Ja kun muut lähtivät baariin nostamaan jo valmiiksi upeaa humalaansa mä koin euforisen elämyksen. Mä olin täysin läsnä itsessäni. Elossa ja onnellinen. Mä ajoin mun paskasta sitikkaani ja toivoin et tää hetki kestäis ikuisuuden. Että mä eläisin ikuisesti näin! Just siksi, että tiesin etten tasan tarkkaan elä, oli hetki niin erityinen. Kaunis.
Nyt mä makaan sängyssä aamutakissani ja mietin miltä se kylmä olut nyt maistuisi. Onkohan se enää niin hyvää kun mä muistin? Tykkäänköhän mä enää juopua ja tuntea, kun päässä humisee? Kun mun kaikki estot vaan sulaa pois ja voin vaan elää.
Noh? Eiköhän se kohta selviä. Tiedän ainakin yhden asian josta mä nyt tykkään. Enemmän ku pitkään aikaan.
Susta.
Katja.
tiistai 28. maaliskuuta 2017
sunnuntai 19. maaliskuuta 2017
Kolmas kerta toden sanoo!
Noni!
Se olis sitten kolmas viikonloppu selvinpäin takanapäin! Fiilis on kieltämättä hyvä, mutta täytyy myöntää, että on silti ikävä alkoholia. ENNENKAIKKEA SITÄ MAKUA! Käytiin just kaupassa ja huomasin himoitsevani myös kaikenlaisia sokeripitoisia juomia kuten siidereitä ja lonkeroita, joita näin yleisesti ottaen inhoan!
Tänä viikonloppuna istuimme myös baareissa ja tämä olikin minulle hyvää siedätyshoitoa ja ennenkaikkea myös jonkunlainen testi minulle itselleni. Bar Loose vaikutti todellakin paikalta, jossa haluaisin vetää perseet. Ja euroilla oleminen Britanniassa, AKA toinen kotini oli minulle se isoin testi. Voin myöntää että euron olut houkutteli enemmän kuin paljon, mutta EN SORTUNUT! Tunsin jotain sairasta mielihyvää nähdessäni muiden juovan kultaista eliksiiriään ja juopuessaan enemmän ja enemmän. Hulluinta kyllä, minä käyttäydyin silti taas kerran kaikista huonoiten! Olen edelleen sitä mieltä, että alkoholi on minulle niinsanotusti täysin turhaa. Olen yhtä hullu, puhelias ja estoton myös ilman "ilolientä" xD
Noh!
Päiviä selvinpäin on jäljellä enää yllättävän vähän. 26.3 kuukausi ilman alkoholia on tullut virallisesti täyteen.
Katsotaan sorrunko heti oluelle. Jos sää on kuin morsian se on varma, että minulla on treffit terden kanssa.
Minun täytyy myöntää, että olen itsestäni ylpeä. Tämä on tehnyt enemmän kuin hyvää. Kroppa tuntuu terveemmältä ja mieli hitusen selkeämmältä kuin ennen. Otin muuten mittani talteen ennen tipattoman aloittamista nähdäkseni lähteekö vatsanseudulta senttiäkään pois. Jos ei niin olen kyllä todella yllättänyt. Varsinkin kun ajattelee, että olen laskenut myös kalorini viikkoja.
Oli miten oli, tämä oli hyvä päätös! Suosittelen kaikkia haastamaan itseään katsomaan pärjääkö jotakin ilman. Sen ei tietenkään tarvitse olla alkoholi vaan mikä vaan osa elämässä mikä tuntuu vievän ns liikaa aikaa tai voimavaroja. Seuraavana haasteena voisin jäädä sometus lomalle. Mutta katsotaan sitä sitten. Nyt nautitaan tästä! <3
Untill next time!
Se olis sitten kolmas viikonloppu selvinpäin takanapäin! Fiilis on kieltämättä hyvä, mutta täytyy myöntää, että on silti ikävä alkoholia. ENNENKAIKKEA SITÄ MAKUA! Käytiin just kaupassa ja huomasin himoitsevani myös kaikenlaisia sokeripitoisia juomia kuten siidereitä ja lonkeroita, joita näin yleisesti ottaen inhoan!
Tänä viikonloppuna istuimme myös baareissa ja tämä olikin minulle hyvää siedätyshoitoa ja ennenkaikkea myös jonkunlainen testi minulle itselleni. Bar Loose vaikutti todellakin paikalta, jossa haluaisin vetää perseet. Ja euroilla oleminen Britanniassa, AKA toinen kotini oli minulle se isoin testi. Voin myöntää että euron olut houkutteli enemmän kuin paljon, mutta EN SORTUNUT! Tunsin jotain sairasta mielihyvää nähdessäni muiden juovan kultaista eliksiiriään ja juopuessaan enemmän ja enemmän. Hulluinta kyllä, minä käyttäydyin silti taas kerran kaikista huonoiten! Olen edelleen sitä mieltä, että alkoholi on minulle niinsanotusti täysin turhaa. Olen yhtä hullu, puhelias ja estoton myös ilman "ilolientä" xD
Noh!
Päiviä selvinpäin on jäljellä enää yllättävän vähän. 26.3 kuukausi ilman alkoholia on tullut virallisesti täyteen.
Katsotaan sorrunko heti oluelle. Jos sää on kuin morsian se on varma, että minulla on treffit terden kanssa.
Minun täytyy myöntää, että olen itsestäni ylpeä. Tämä on tehnyt enemmän kuin hyvää. Kroppa tuntuu terveemmältä ja mieli hitusen selkeämmältä kuin ennen. Otin muuten mittani talteen ennen tipattoman aloittamista nähdäkseni lähteekö vatsanseudulta senttiäkään pois. Jos ei niin olen kyllä todella yllättänyt. Varsinkin kun ajattelee, että olen laskenut myös kalorini viikkoja.
Oli miten oli, tämä oli hyvä päätös! Suosittelen kaikkia haastamaan itseään katsomaan pärjääkö jotakin ilman. Sen ei tietenkään tarvitse olla alkoholi vaan mikä vaan osa elämässä mikä tuntuu vievän ns liikaa aikaa tai voimavaroja. Seuraavana haasteena voisin jäädä sometus lomalle. Mutta katsotaan sitä sitten. Nyt nautitaan tästä! <3
Untill next time!
torstai 9. maaliskuuta 2017
Kuka se siellä?
Kuka se siellä? Minäkö? Vai se ihminen, johon en ole tottunut.
Päätin ryhtyä vihdoin siihen, mitä olen suunnitellut ja pidemmän aikaa. Päätin haastaa itseni ja olla kuukauden selvinpäin. Tiedän, että tämä ei kuullosta osalle teistä miltään, mutta minulle se on asia, jota olen siirtänyt eteenpäin jo pitkään. Vuosilla! Minustahan elämäni on ollut niin paljon parempaa, miten muutenkaan kuin kännissä. Hauskinta on, että en edes muutu kännissä dramaattisesti. Tai noh, jos muutun niin huonompaan suuntaan. Vai olenko vain uskotellut näin itselleni? Olenhan minä aina ollut puhelias ja hieman "hullu." Ei siihen alkoholia tarvita. Joskus minusta itseasiassa tuntuu, että alkoholi jopa rauhoittaa minua.
Noh mutta siirrytään eteenpäin...
Känni. Miksi olenkaan tarvinnut sinua? Tämän haluan selvittää tämän kuukauden aikana. Maaliskuu on edennyt vasta 9 päivää ja tuntuu, että alan pian saamaan jotakin itsestäni takaisin. Tuntuu, että aivoni ehkä pääsevät ulos usvasta, missä ne ovat olleet jo kauan. Pystynkö siis vastaamaan yksinkertaiselta tuntuvaan kysymykseen, eli siihen miksi minä juon?
Yksinkertainen kysymyshän on kuitenkin yllättävän vaikea ja moninainen. Tähän mennessä olen saanut selville vain yhden asian. Ja se on se, että juon koska minun mielestäni alkoholi maistuu hyvälle! Varsinkin kalja! Pelkkä mielikuva kaljasta saa minut odottamaan huomista entistä kovemmin. Koska perjantai! No mutta perkele! Eihän se nyt toteudukkaan. Se ihana rutiini, kun pääset töistä aikaisin ja ryntäät ostamaan lähimarketistasi 24-päkin kaljaa on riistetty minulta! Ja riistäjä olen minä itse! Yleensä tässä vaiheessa luovuttaisin ja keksisin jonkun erittäin ovelan tekosyyn siihen miksi minä saankin juoda! Ovelaksi tekosyyksi kaljanhimoisessa päässäni on riittänyt niinkin pieni asia kuin saunavuoro. Kuka nyt saunaan ilman kaljaa menee?!
Tätä kirjoittaessani tajuan toisen syyn miksi minä juon! Koska minä selvästi tarvitsen sitä! En ehkä alkoholia itsessään vaan sitä tunnetta mitä se minussa aiheuttaa. Kaljasta on nääs tullut minulle tutunomainen rutiini, joka lohduttaa minua alati muuttuvassa maailmassa. Koska jos kaikki menee niin jää sentään se yksi asia, KALJA! Ja tupakka. Kalja ja tupakka kun kulkevat kivasti addiktioissaan käsi kädessä. Kalja on korvannut lapsena kaikkialle raahaamani ryysypeiton.
(Nyt kun tässä muistelen ostin yhdessä vaiheessa kaljaa ihan varastoon (enkä edes mitään pieniä määriä) siltä varalta, että alkaa vaikkapa, kuka sen oikeesti tietää, MAAILMANSOTA?! xD Herranjestas, että ihminen voi olla päästään sekaisin. PS. Onnistuin muuten pitämään nämä ehkä noin 70 kaljaa turvassa noin parisen viikkoa, kunnes join ne ihan vaan siltä varalta, että en niitä ehtisi juomaan ydinsodan alkaessa esimerkiksi töissä ollessani. Jne jne, kaikki selitykseni tähän ovat päättömiä.) Ja asiaan!
OLEN SIIS päässyt näinkin pitkälle ajatusprosessieni kanssa. Eli en oikein mihinkään! Olen huomannut vieroitusoireita jo jonkin verran. Outoa kyllä tunnen jopa pientä käsien tärinää ja levottomuutta nikotiinin puutteesta (tai ainakin luulen niin), vaikka olen polttanut tupakkaa, vaan silloin kun juon. Vaan! Juon! Taas tämä säälittävä, sallin tämän itselleni, koska, ja eihän se ole niin paha kuin sonta! Ja vielä pahempi, vois juoda yhdet bisset, että vois polttaa malli! FUCK!
Kaljaa en ole vielä fyysisesti kaivannut, mutta henkisesti senkin edestä. Tuntuu, että koko olemukseni on jotenkin kiinni sinussa. Ihankuin olisit mieheni, mitä en koskaan saanut. K <3 K ja muuta ihanaa.
NONIIN! Keskity nainen!
Kauheinta tässä kaikessa on kuitenkin se vallitseva ajatus siitä, että ei tässä mitään hätää ole. Koska kohtahan on jo huhtikuu ja silloin minä vedän sellaiset PERSEET ETTÄ!
KATJA!?! Oikeasti?!! Mikä sinua vaivaa?!!
To be continued....
Päätin ryhtyä vihdoin siihen, mitä olen suunnitellut ja pidemmän aikaa. Päätin haastaa itseni ja olla kuukauden selvinpäin. Tiedän, että tämä ei kuullosta osalle teistä miltään, mutta minulle se on asia, jota olen siirtänyt eteenpäin jo pitkään. Vuosilla! Minustahan elämäni on ollut niin paljon parempaa, miten muutenkaan kuin kännissä. Hauskinta on, että en edes muutu kännissä dramaattisesti. Tai noh, jos muutun niin huonompaan suuntaan. Vai olenko vain uskotellut näin itselleni? Olenhan minä aina ollut puhelias ja hieman "hullu." Ei siihen alkoholia tarvita. Joskus minusta itseasiassa tuntuu, että alkoholi jopa rauhoittaa minua.
Noh mutta siirrytään eteenpäin...
Känni. Miksi olenkaan tarvinnut sinua? Tämän haluan selvittää tämän kuukauden aikana. Maaliskuu on edennyt vasta 9 päivää ja tuntuu, että alan pian saamaan jotakin itsestäni takaisin. Tuntuu, että aivoni ehkä pääsevät ulos usvasta, missä ne ovat olleet jo kauan. Pystynkö siis vastaamaan yksinkertaiselta tuntuvaan kysymykseen, eli siihen miksi minä juon?
Yksinkertainen kysymyshän on kuitenkin yllättävän vaikea ja moninainen. Tähän mennessä olen saanut selville vain yhden asian. Ja se on se, että juon koska minun mielestäni alkoholi maistuu hyvälle! Varsinkin kalja! Pelkkä mielikuva kaljasta saa minut odottamaan huomista entistä kovemmin. Koska perjantai! No mutta perkele! Eihän se nyt toteudukkaan. Se ihana rutiini, kun pääset töistä aikaisin ja ryntäät ostamaan lähimarketistasi 24-päkin kaljaa on riistetty minulta! Ja riistäjä olen minä itse! Yleensä tässä vaiheessa luovuttaisin ja keksisin jonkun erittäin ovelan tekosyyn siihen miksi minä saankin juoda! Ovelaksi tekosyyksi kaljanhimoisessa päässäni on riittänyt niinkin pieni asia kuin saunavuoro. Kuka nyt saunaan ilman kaljaa menee?!
Tätä kirjoittaessani tajuan toisen syyn miksi minä juon! Koska minä selvästi tarvitsen sitä! En ehkä alkoholia itsessään vaan sitä tunnetta mitä se minussa aiheuttaa. Kaljasta on nääs tullut minulle tutunomainen rutiini, joka lohduttaa minua alati muuttuvassa maailmassa. Koska jos kaikki menee niin jää sentään se yksi asia, KALJA! Ja tupakka. Kalja ja tupakka kun kulkevat kivasti addiktioissaan käsi kädessä. Kalja on korvannut lapsena kaikkialle raahaamani ryysypeiton.
(Nyt kun tässä muistelen ostin yhdessä vaiheessa kaljaa ihan varastoon (enkä edes mitään pieniä määriä) siltä varalta, että alkaa vaikkapa, kuka sen oikeesti tietää, MAAILMANSOTA?! xD Herranjestas, että ihminen voi olla päästään sekaisin. PS. Onnistuin muuten pitämään nämä ehkä noin 70 kaljaa turvassa noin parisen viikkoa, kunnes join ne ihan vaan siltä varalta, että en niitä ehtisi juomaan ydinsodan alkaessa esimerkiksi töissä ollessani. Jne jne, kaikki selitykseni tähän ovat päättömiä.) Ja asiaan!
OLEN SIIS päässyt näinkin pitkälle ajatusprosessieni kanssa. Eli en oikein mihinkään! Olen huomannut vieroitusoireita jo jonkin verran. Outoa kyllä tunnen jopa pientä käsien tärinää ja levottomuutta nikotiinin puutteesta (tai ainakin luulen niin), vaikka olen polttanut tupakkaa, vaan silloin kun juon. Vaan! Juon! Taas tämä säälittävä, sallin tämän itselleni, koska, ja eihän se ole niin paha kuin sonta! Ja vielä pahempi, vois juoda yhdet bisset, että vois polttaa malli! FUCK!
Kaljaa en ole vielä fyysisesti kaivannut, mutta henkisesti senkin edestä. Tuntuu, että koko olemukseni on jotenkin kiinni sinussa. Ihankuin olisit mieheni, mitä en koskaan saanut. K <3 K ja muuta ihanaa.
NONIIN! Keskity nainen!
Kauheinta tässä kaikessa on kuitenkin se vallitseva ajatus siitä, että ei tässä mitään hätää ole. Koska kohtahan on jo huhtikuu ja silloin minä vedän sellaiset PERSEET ETTÄ!
KATJA!?! Oikeasti?!! Mikä sinua vaivaa?!!
To be continued....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)