Olipa kerran Katja.

Olipa kerran. Miksi aina olipa. Miksi ei on.

Miksi mikään ei kestä enää. Miksi ihmiset muuttuvat kylmemmiksi ja kylmemmiksi päivä päivältä? Ainakin minun maailmassani.

Tämä ei ole tarina. Tämä on oikeaa elämääni. Joka kyllä menisi edelleenkin tarinasta, tai elokuvasta. Ja minulle se näinä hetkinä tuntuukin juuri siltä. Fiktiolta, unelta tai sairaalta pilalta.

Minun suojamuurini murtuivat taas. Tunsin. Tunsin jotakin mikä tuntui aidolta ja heittäydyin taas täysillä tunteeseen. Vaikka aiemmat kokemukseni ovat minua tästä varoittaneetkin halusin taas kerran elää täysillä. Tunsinhan taas jotakin todellista ja voimakasta. Se jo itsessään on jotain. Joten..

Tapasin miehen. Tai uudella tiedolla varustettuna sanoisin, että tapasin pojan. Heti, jotakin taianomaista ja jotain mitä olin kaivannut tapahtui. Minä nimittäin ihastuin kuin teini, heti ensitapaamisella. Se oli tunne, jota olin kaivannut ja mitä on mahdoton luoda tai teeskennellä. Kotibileet ja flirttailu sohvalla. Vahingonomainen hiplailu ja katseet. Ja sitten. Suudelma salaa muilta, tunteiden paljastaminen kuiskaten ja odotus. Ja kun odotus palkittiin kaikki oli vielä parempaa kuin olisin kuvitellut. Tunteiden pakahtuminen, jännitys, joka vei minulta ajotaitoni ja taivaallisen hyvä seksi! Miten olinkaan kaivannut tätä.

Monen viikon deittailu ja tunteiden syventyminen vain lisäsi odotusta. Odotusta tulevalta ja kesän hauskilta suunnitelmilta. Kunnes! Intuitioni, joka kyllä oli varoittanut minua tuntemuksillaan oli jälleen oikeassa! Puhelimeen et vastannutkaan sinä vaan toinen nainen. Tai no tässä tapauksessa, minä olin se toinen nainen. Outo keskustelu ja realiteettien paljastuminen aiheutti adrenaliiniryöpyn, joka humalluttaa. Järkytys ja itku. Olitkin kokoajan tapaillut edelleen toista.

Paljastuminen ei aiheuttanut sinussa suurempia tunteita. Vain edelleen jatkuvat valheet ja anteeksipyynnön, joka ei tarkoittanut mitään.

Itkin. Tunteja. Ja olen edelleen surullinen.

Haluan vaan, etten tunsisi mitään. Haluan rahani.

Minä hyväuskoinen idiootti kun lainasin sinulle kusipäälle 70 euroa.

Ostaisin pesäpallomailan ja tulisin karhuamaan ne sinulta, jos en olisi niin pirun köyhä.

Se siitä sitten.

Jälleen. Jos osaisin nauraisin. Tai jos minulla olisi siihen varaa.