Istuin juuri suihkussa minuutteja. En laskenut monta. Mietin mitä tai ketä se haittaisi jos jäisin sinne ikuisesti. Kuinka ryppyiseksi ihoni menisi ja kuinka kauan siinä menisi. En jäänyt ottamaan selvää vaan nousin heti kun minua huvitti. Kun tuntui, että hengitys oli helpompaa.
Tuijotin tänään myös vaatteita ja kenkiä ja kuvittelin kuinka niiden omistaminen tekisi minut kauniimmaksi ja onnellisemmaksi. Lisäsin osan ostoskoriin, kunnes lopuksi painoin rastia. Asia, joka on käynyt minulle tutuksi monessakin muodossa.
Päätin, etten osta mitään sillä eihän monilla ole niihin varaa. Ei nyt, ei oikeasti. Ja löytäisin varmasti jotain mukavaa vaatekaappini kätköistä, joita olen sinne unohtanut. En vain ole jaksanut aloittaa etsimistä, sillä se vaatisi järjestelyä.
Tulin makaamaan puhtaille lakanoille hieman likaisilla hiuksillani ja nyt mietin homehtuuko tyynyliinani vai saati jopa koko tyyny.
Kokeilen hiuksiani ja ne ovat jo hieman kuivemmat. Voin laskea pääni alas uudestaan. Ei ole mitään inhottavampaa kuin kirjoittaa tekstiä kyynerpäiden varassa.
Painan valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti