Mä tuijotan tätä kattoa. Mä elän elämää, jota ei ole vielä edes olemassa.
Mä hengitän ilmaa, joka on niin tunkkaista, että vituttaa.
Nieleminen on hankalaa ja ruisleipä tangertelee kurkussa.
Miksi sä tapoit ittes?
Sullahan oli kaikki. Sullahan oli sitä, mitä kaikki ihmiset tavoittelee.
Taito, tehdä jotain uskomatonta. Ja mä kahehdin sua
ja sitten kuitenkin hylkäsin sinut.
Enhän mä voinut tietää, että sun oli niin paha olla.
Meinaan tukehtua jokaiseen suupalaan. Otan lisää vettä, ettei niin kävis.
Mutta ehkä niin pitäis.
Mä välttelen ajatusta meistä,
koska haluun olla osa sitä taas.
Haluan päästä lähemmäs.
Tällä kertaa mä onnistun.
Ja kaikki alkaa alusta.
Mä tuun sua vastaan alaovelle ja maksan taksis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti