Ihmiset on toisilleen susia.
Sudet ei oo toisilleen ihmisiä.
En oo ikinä ymmärtänyt miten julmia, jotkut voi toisiaan kohtaan olla. Valehdella kylmästi tärkeistä asioista, kusettaa ystäviltään rahaa, tehdä jonkun elämästä helvetin, jne, näitähän riittää.. Ja sitten vielä päälle odottaa, ettei ihminen sekoa? Jos sulle tehdään vääryyttä, se on osa sun inhimillisyyttä, että sä reagoit siihen. Voimakkaasti. Se on sitä normaalia.
Normaalia ei ole olla välittämättä, alistua kohtaloonsa ja antaa sen paskan vaan valua sun päälle. Mä nakkelisin paskat just niiden pahan tekijöiden päälle, mutta tässä maailmassahan se ei mene niin. Jos sä puolustat ittees, koska sulle on tehty suurta vääryyttä, sä saat lisää paskaa omaan niskaas.
Kamalinta on katsoa, kun nää saastaiset elukat saa elämässään jotain hyvää. Ne ei ansaitse sitä. Kukaan joka tekee jotain niin karmivaa toisille, ei ansaitse mitään hyvää. Mä en oo koskaan tarkoituksellisesti aiheuttanu ihmiselle pahaa, sillä mä en suoraan sanottuna vois elää itteni kanssa. Mä kärsin ja itken ja oma peilikuva kuvottaa, kun oon tehny jotain pahaa.
Mä en nyt väitä olevani täydellinen, kaikkea muuta, mutta kyse on nyt sellaisista vääryyksistä, joita tehdään ilman minkäänlaista selitystä. Pahinta on se, ettei edes tajuta tehneensä väärin, eikä yritetä mitenkään hyvittää sitä. Onko näillä paskiaisilla yhtään omatuntoa?
Jos maailmassa on kohtuus, jonkunlainen karma, nää ihmiset tulee kärsimään suuresti. Ja sano mua kauheeksi ihmiseksi, mutta sentään mä oon ihminen. Ja mä todella toivon, että sä mätänet just siellä sun keksimässä helvetissäs. Ja jos sä et usko siihen, ei hätää. Mä lupaan et mun helvetti on just oikea paikka sulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti