torstai 10. maaliskuuta 2016

Moi ystävä.

Laura sanoi, että mun pitäis kirjoittaa kirja.

Laura. Mun ystävistä se mukamas "epäystävin" ja epäluotettavin. Jhust.
Hassua kyllä, että kun koko mun muu elämä valuu likakaivoon, niin tämä nainen jaksaa vielä kuunnella mun säälittävää selittelyä siitä, kuinka paskat nää mun ns. "oikeat" ystävät on mulle tehny. Kutsu mua hulluks, mut kyllähän se ystävältä kuullostaa.

(PS. Oli muuten helvetin tekopyhää, selitellä kuinka hirveä ihminen joku on ja samana iltana panna mun ex-säätöä, kröhöm...just saying)

Anyways ja asiasta kukkaruukkuun. Pyysin Lauralta, voiko se vielä rakastaa mua ja mä sain vastaukseksi sanan "vähän." Ja mulle sä vähäkin riittää nyt. Jos mun elämästä katoaa kaikki pysyvyys samalla viikolla mun kulhosta on syöty kaikki piparit. Ja mä en varmaan enää jaksa ähkyni takia. Paska ähky. Yhteen vai erikseen?

No mutta tosissaan.

Nää pari päivää on ollu mulle helvetin rankkoja. En oo varma oonko kuinka paskana, ku pakotan itteni elää normaalia arkea saatanan pitkien yöunien avulla. Oon niin uupunu, että jos en nuku ainakin sitä 8 tuntia, en varmaan heräis ees herätyskelloon. 

Mun mieli käy niin rankkaa ajatusprojektia läpi, etten ehdi edes itse mukaan. Painajaisissa sattuu ja tapahtuu niin paljon paskaa etten ees muista mikä olis pahin kohta. Vissiin joku murhattiin ja mutkin nakattiin alas jostain superkorkeelta parvekkeelta, ja sekin tuntu tyyliin pelastukselta. Toi murhauskohta tuli ainakin ihan tarpeeseen. Tuntuu, että tätä vihaa on niin paljon, että se tursuaa ulos jo mun ihohuokosista.

Mä mietin, että kyllä tää tästä, kunnes mä tajuan, että vitut se mitään tästä! Mä tunnen itteni ja tiedän, että vatvon tätä vielä vuosienkin jälkeen.

Hei! Nyt mä sen äkkäsin. Mun kirjan eka luku on ehdottomasti ystävät. Ja ei siis pelkät ystävät vaan "YSTÄVÄT"! Tästä luvusta tulis todella pitkä kun mulla on paljon tarinoita aihetta koskien. Tai eihän ne mitään tarinoita oo vaan totuuksia.

Toisaalta? Kannattaako mun avata entiset haavat vielä näiden tuoreiden päälle? Ehkä se oliskin se mun apu. Tähän tuskaan, joka ei ihan tapa, mutta melkeen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti