Mä hajoan. Mun elämä ei tunnu enää todelliselta. Pakkohan tän on olla painajaisuni. Eihän tää voi olla todellista. Mun paras ystävä ja mun ex-säätö. Tykkää toisistaan. Viettää aikaa yhdessä. Eihän tästä ole kuin kuukausia aikaa kun tää mies makasi mun vieressä. Ja vain parisen viikkoa kun sä vannoit mulle rakkauttas. Ystävä.
Mikään ei selitä sitä tunnetta kun te kävelette mua kohti ja heti kun sä huomaat mut sä käännyt ympäri. Adrenaliini. Kylmyys. Sä vaihdoit mut toiseen.
Nyt musta tuntuu, että mä en jaksa enää. Luottaa. Rakastaa. Mitään.
Mä vajosin lattialle ja itkin. Mä avasin kahden tähden jallun mikä piti olla säästetty mun elämäni onnellisempaan päivään. Mun on tosissaan niin vaikeaa kuvitella enää olevani onnellinen.
Mä tunnen itteni niin avuttomaksi. Mä haluan mun parhaan ystävän. Mutta sitä ihmistä ei oo enää. Se joka käänsi mulle selän on tunteeton kuori.
Nipistä mua. Mä en jaksa enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti